23.-26.6. VB LA CA USA

Kaliforniassa on muuten mahdollista kulkea bussilla, vaikka moni meille muuta koetti väittää. Anaheimista pääsimme kahdella bussilla helposti Venice Beachille. Aikaa tähän tosin meni lähes kolme tuntia, mutta matka ei tuntunut yhtään pahalta ja hintakaan ei päätä humannut - 4,4 dollaria. Tämä paikka oli värikäs ja mielenkiintoinen oma maailmansa suuren kaupungin osana. Venice kai tunnetaan parhaiten surffareiden, skeittareiden ja kaikenlaisten taiteilijoiden asuinalueena. Sen lisäksi tännekin on pesiytynyt omanlaistaan turistimeininkiä ja monenlaista rihkama, roju ja rompe kaupustelijaa. Suvin kommentin mukaan tuntui vähän kuin olisi ollut Kanarian saarilla, mutta merituuli oli kylmä. Tuulen mukanaan tuoma viileys oli todella hämmentävä. Samaan aikaan toisaalta aurinko lämmitti ja oli kuuma, mutta rannassa tuulen ansioista tuntui lähes palelevan. Sen takia en mitenkään osannut aavistaa, että poltettuani pääni Anaheimissa, täällä polttaisin jalkani oikein perusteellisesti.

Itse olin aivan fiiliksissä täällä vahvasti esillä olevasta skeittarikulttuurista ja upeista seinämaalauksista. Meidän majapaikka VB Costel oli aivan rannan tuntumassa, skeittiparkin vieressä, jotakuinkin puolivälissä putiikkien ja kioskien kansoittamaa rantabulevardia. Talo oli hienosti ulkoapäin maalattu ja katolla heilui monia lippuja, tosin meidänl ippua ei näkynyt. Ehkä hivenen arvokas paikka asua, mutta todella sen arvoinen. Paikassa oli hyvää "kansainvälinen nuoriso reissaa" tunnelmaa, yhteinen keittiö ja hengailutila. Tunnelma oli yllättävän rauhallinen, eikä paikka vaikuttanut olevan kovinkaan täynnä.

Yhtenä päivänä teimme retken pohjoisempaan Santa Monican kaupunginosaan.  Eri alueiden välinen ero oli yllätävän suuri. Kun Venice on tunelmaltaan selkeästi boheemi, on Santa Monica tyylikäs perhelomakohde. Kävimme keräämässä yhden nähtävyysrastin karttaamme rannassa olevan laiturihuvipuiston maailmanpyörästä. Kaupungin osassa oli paljon shoppailumahdollisuuksia, monenmoisia merkki- ja erikoisliikkeitä ja ravintoloita. Ja näiden kahden rantakaupungin väliä pääsi kätevästi kulkemaan bussilla kymmenessä minuutissa ja dollarilla.

Käteen näistä rantalomapäivistä jäi rusketusta ja palamista, pari uutta surffariuskottavaa paitaa ja Patti Smithin kirja.
Bussimatkailukokeilumme huipentui kun poistuimme aanulla Venicesta bussilla kohti Santa Monicaa ja sieltä lähdimme edelleen kahdeksan tunnin matkalle halki Kalifornian kuumuuden, mäkien ja kuivuuden. Seuraava pysäkki, sumuisten mäkien kylmä kaupunki, San Francisco.

20-22.6. Disneyland Anaheim

Maanantai aamuna saavuimme siis Los Angelesin lentokentälle, josta jatkoimme bussilla kohti Anaheimia ja maailman kuulua Disneylandia. Mukavasti tunnin bussimatkan jälkeen tultiin meidan hostelli Hacienda Innin pihaan. Paikka oli hinta/laatu suhteeltaan todella hieno. Hyvin perinteinen motelli-henkinen paikka. Kylpyhuoneeseen kurkatessa siellä odotti näkevänsä verisen ruumiin. Ihan niikuin leffoissa. 
Maanantain saapumisen jälkeen kierreltiin vähän kaupunkia ja käytiin tutkimassa Disney Downtownia, jossa oli monenlaista teemaan sopivaa kauppaa, putiikkia, kioskia ja ravintolaa. Suvi meinasi haljeta onnesta kun pääsi valtavaan Disneykauppaan, josta köytyi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Joitakin tuliaisiakin saattoi tarttua matkaan, mutta se jääköön nähtäväksi.
Tiistai päivä oli ensimmäinen varsinainen huvipuistopäivä Disney´s California Adventurelandissa. Älyttömän hienoja kokemuksia erilaisissa vempaimissa ja kojeissa. Parhaita olivat kummitushotelli Tower of Terror, Bug´s Life 3D teatterikokemus, Toy Story arcade-peli -tyyppinen vempainrata ja Aladin musikaali. Myös interaktiivinen keskustelu Finding Nemo leffan Crush kilpparin kanssa oli vaikuttava.  Voin muuten kertoa, että kaljuuntuvana ihmisenä päivä Kalifornian auringossa ilman päähinettä tuottaa päänähän palamisen ja kuoriutumisen parin päivän jälkeen.
Keskiviikkona oli sitten vuorossa varsinainen, oikea ja alkuperäinen Disneyland. Käsittämättömän hienosti tehtyjä lavastuksia erilaisissa maailmoissa viidakosta piirroshahmomaailmaan. Saatiin itsestämme kuva Mikin kanssa ja meitsi pääsi vielä Aladinin kanssa samaan kuvaan. Voittajajuttuja olivat kummitustalojunaseikkailu Haunted Mansion, Indiana Jones vuoristorataseikkailu,  tän vuoden ykköshitti Star Tours - 3D -mallinnettu matkakokemus avaruusaluksessa C-3PO:n ja R2D2:n kanssa - ja klassikkovuoristorata Space Mountain. Pakko vielä sanoa, että Pirates of  the Caribean hässäkkä oli lievä pettymys.
En tiedä johtuiko se näiden kahden eri puiston suosiosta, koosta vai viikonpäivästä, mutta tiistaina tuolla oli paljon vähemmän porukkaa. Silloin me jouduttiin jonottamaan oikestaan vain kahteen laitteeseen, kun taas keskiviikkona odottamista ja jonottamista oli huomattavasti enemmän ja FastPass jonot olivat pitkiä. Parhammillaan jonotettiin reilu tunti tuohon Star Toursiin. Kaikenkaikkiaan ihmisten ohjaileminen laitteissa ja muutenkin koko huvipuistokompleksissa oli hämmästyttävän hyvin toteutettu. Vaikka jonottamista oli, tuntui toiminta kuitenkin jouhevalta, eikä tarvinnut varsinaisesti seisoa tylsistyneenä paikallaan, kun jonotuspaikatkin oli lavastettu laitteeseen sopivaksi erilaisella rekvisiitalla ja videotauluilla. Myös FastPass jonotusaikasysteemi helpotti ruuhkautumista.

Tän jälkeen oli hyvä lähteä selvittelemään Disney darraa LA:n Venice Beachille.

 

Viikonloppu Minnesotassa

Ensimmäinen viikonloppu Minnesotassa on nyt takana ja ollaan matkalla Californiaan. Pari viimeistä päivää ollaan parannuttu aikaerosta, joka Minnesotassa on -8h ja kohta Californiassa -10h. Näin aikavyöhykkeen puolesta aletaan lähestyä maailman toista puolta. Minnesotan isäntämme Kevin on majoittanut meitä todella ystävällisesti olohuoneensa lattialla ja hänen tyttöystävänsä Susan on myös huolehtinut meistä ja etenkin syömisestämme. Aivan mahtavia kavereita. On todella mukava palata takaisin Minnesotaan ja heidän isännöitäväkseen taas heinäkussa.

Lauantaina kävimme vähän tutustumassa Twin Cityyn, joksi kutsutaan Minneapolisiin ja St. Paulin yhdessä muodostamaa osavaltion pääkaupunkialuetta.  Huonon kelin takia pääasiassa ajelimme ympäriinsä. Ensimmäisenä tietysti vierailimme paikallisessa Guitar Centerissä toteamassa paikalliset soittimet huomattavasti edullisemmiksi. Todennäköisesti tullaan siis kotiin ainakin yhden uuden kitaran kanssa. Iltapäivällä kun palasimme kaupungista takaisin Plymouthin lähiöön, pari Kevinin ja Susanin kaveria tuli käymään ja menimme porukalla syömään paikkaan nimeltään Red Robin. Se oli sellainen gourmetburger paikka, jonne pääsemisestä ja Banzai burgerin syömisestä Suvi oli haaveillut edellisesta Amerikan matkastaan saakka. Olihan se todella hyvä paikka jopa vähän burgereita syövän hipin mielestä.

Sunnuntaina menimme Kevinin ja Susanin seurakunnan jumalanpalvelukseen. Se oli oikein mukava ja mielenkiintoinen kokemus. He ovat myös luterilaisia ja heidän jumalanpalveluksensa oli hyvin samanlainen kuin meidän. Eroina tosin on pakko mainita, että täällä messu kulki eteenpäin selkeästi verkkaammin ja meillä liturgian melodiat ovat erilaisia ja meidän mielestämme parempia. Heidän pastorinsa vaikutti todella mukavalta. Messun jälkeen oli vielä raamattutunti ja saimme myös kutsun illalla järjestettävään nuorten aikuisten illanviettoon pastorin ja hänen vaimonsa luokse. Amerikkalaiseen tapaan ohjelmassa oli luonnollisesti ribsien grillausta ja oluen juomista sekä rockbandin peluuta. Tuntui todella etuoikeutetulta päästä tutustumaan paikallisiin ihmisiin heidän takapihallaan.  

Banzai Burger at Red Robin

Tatu ja Suvi ja turistikuva kirkon kanssa

RockBand sessiot, rummuissa Tatu

Ensimmäinen matkustuspäivä

No niin, morjesta pöytään!

Tämä on tällainen johdantokirjoitus meidän suureen seikkailuumme Amerikan mantereelle. Seuraavan kerran nähdään Suomessa 16.8. ja tässä välissä me ajateltiin käydä tutkimassa maailmaa ainakin Minnesotassa, Californiassa, Nevadassa ja Arizonassa, ehkä vielä jossain odottamattomissakin paikoissa.

Ensimmäinen matkustuspäivä oli kohtalaisen rankka. Lähdettiin liikkeelle Ikaalisista siinä kahdeksan jälkeen Suomen aikaa ja oltiin lopulta Tampereen, Helsinki-Vantaa lentokentän, Reykjavikin lentokentän ja Minneapolisin lentokentän kautta vihdoin perillä Plymouthissa paikallista aikaa ilta kaheksalta, eli neljältä yöllä Suomen aikaa.  Matkalle mahtui autossa istumista, lentokentällä odottelua ja lentokoneessa jumittamista sellaiset iloiset 20h.
Muuten matka kului mukavasti, mutta lähtölento Suomesta viivästyi lopulta kaksi tuntia alkuperäisestä. Hetken siinä jo ehti jännittää, miten jatkolennon kanssa käy, koska alkuperäisessä suunnitelmassa lentojen väihdon välissä piti olla vain vajaa tunti. Onneksi Islannissa  jatkolento ja siinä jo ilmeisesti tovin istuneet matkustajat odottelivat ystävällisesti vajaat pari tuntia meitä myöhässä tulevia. Lopulta vielä Amerikan puolelle päästyämme tullivirkailija otti minut jostain iloisesta syystä lisähaastateltavaksi. Suvi oli jo päässyt tarkastuksesta läpi, joten vähän siinä ehdin taas jännittää, että mitenkähän kauan tässä sitten menisi ja mitä tapahtuisi. Onneksi maahantuoloani ei lopulta selvitelty kovin pitkään. Jälkeenpäin tulimme siihen tulokseen että minulta löytyneet Disneylandin pääsyliput olivat varma todiste siitä, että olen pelkkä turisti enkä terroristi tai vankikarkuri, vaikka siltä näytänkin.