No niin, morjesta pöytään!Tämä on tällainen johdantokirjoitus meidän suureen seikkailuumme Amerikan mantereelle. Seuraavan kerran nähdään Suomessa 16.8. ja tässä välissä me ajateltiin käydä tutkimassa maailmaa ainakin Minnesotassa, Californiassa, Nevadassa ja Arizonassa, ehkä vielä jossain odottamattomissakin paikoissa.
Ensimmäinen matkustuspäivä oli kohtalaisen rankka. Lähdettiin liikkeelle Ikaalisista siinä kahdeksan jälkeen Suomen aikaa ja oltiin lopulta Tampereen, Helsinki-Vantaa lentokentän, Reykjavikin lentokentän ja Minneapolisin lentokentän kautta vihdoin perillä Plymouthissa paikallista aikaa ilta kaheksalta, eli neljältä yöllä Suomen aikaa. Matkalle mahtui autossa istumista, lentokentällä odottelua ja lentokoneessa jumittamista sellaiset iloiset 20h.
Muuten matka kului mukavasti, mutta lähtölento Suomesta viivästyi lopulta kaksi tuntia alkuperäisestä. Hetken siinä jo ehti jännittää, miten jatkolennon kanssa käy, koska alkuperäisessä suunnitelmassa lentojen väihdon välissä piti olla vain vajaa tunti. Onneksi Islannissa jatkolento ja siinä jo ilmeisesti tovin istuneet matkustajat odottelivat ystävällisesti vajaat pari tuntia meitä myöhässä tulevia. Lopulta vielä Amerikan puolelle päästyämme tullivirkailija otti minut jostain iloisesta syystä lisähaastateltavaksi. Suvi oli jo päässyt tarkastuksesta läpi, joten vähän siinä ehdin taas jännittää, että mitenkähän kauan tässä sitten menisi ja mitä tapahtuisi. Onneksi maahantuoloani ei lopulta selvitelty kovin pitkään. Jälkeenpäin tulimme siihen tulokseen että minulta löytyneet Disneylandin pääsyliput olivat varma todiste siitä, että olen pelkkä turisti enkä terroristi tai vankikarkuri, vaikka siltä näytänkin.
Just niin - ei mikään yllätys että sua haastateltiin vähän tarkemmin. Miten humanisti voikin olla niin epäilyttävän näköinen. Suuri sydämisyys ja eläänilo taitavat olla piilotettuna luonnonvarana.
VastaaPoistaOn se hyvä, että jännitysefektit on otettu heti alkuun käyttöön, niin varmsti tiedätte selviävänne kaikista tilanteista siellä.